Actinidia kolomikta, kiinanlaikkuköynnös  Laikkuköynnösten puna-valkokirjavat lehdet tekevät siitä koristeellisen koko kasvukauden ajaksi. Aluksi valkoiset lehtilaikut muuttuvat kesän kuluessa punaiseksi. Valoisassa kasvupaikassa laikuista voimakkaamman värisiä. Ruskaväri on ruosteenpunainen. Kaksikotinen köynnös, laikkuja eniten hedekasvissa, emikasvi tuottaa syyskuussa kypsyviä parin sentin kokoisia hedelmiä, köynnös on sukua kiiville. Kestää talvea I -III vyöhykkeillä, mutta jos juuristo suojataan lehtikasalla, laikkuköynnöstä kasvattaa V-vyöhykkeellä saakka. Laikkuköynnöksiä leikataan vain tarvittaessa vasta elokuun lopulla, koska mahlavuoto on keväällä runsasta.

Valkoiset pikkukukat avautuvat kesäkuussa ja tuoksuvat voimakkaasti kielolle, mutta kukat jäävät lähes näkymättömiin lehtien alle. Jäykät 3-5 metriset versot eivät tartu tukeen, joten ne on sidottava puun ympärille tai kehikkoon tai voi antaa köynnöksen valua vapaasti muurilta alaspäin. vyöhykkeet I-III (IV), korkeus 3-5m leveys 2 m, aurinkoinen-puolivarjoinen, tuore, runsasravinteinen maa

 

Aristolochia macrophylla, lännenpiippuköynnös  Myöhään keväällä puhkeavat lehdet ovat  vaaleavihreät, herttamaiset,suuret 10-30 cm läpimitaltaan. Tuleentuu myöhään syksyllä, ettei aina ehdi kellastua vaan ruskettuu ja lakastuu pakkasten myötä. Kellanvihreät piippumaiset kukat ja niistä kehittyvät hedelmät ovat niin pieniä, ettei niitä edes huomaa. Pippuköynnös on niin rehevä ja tiheä, ettei sen seuraan kannata istuttaa muita lajeja. Kasvaa seinän vierustalla sekä yhtä hyvin puunrunkoon kertyen noin viiden metrin korkeuteen. Ensimmäisinä vuosina kasvu hidasta. Paateisessa paikassa kärsii punkeista ja lehtiruodit katkeavat helposti tuulessa, siksi istutetaan tuulensuojaisaan puolivarjoiseen paikkaan Vaatii ravinteikkaan, savensekaisen, kalkkipitoisen, syvän multakerroksen. Menestyy varjossakin.vyöhykkeet  I-IV (V) korkeus 5 m leveys 2 m, puolivarjoinen, tuore runsasravinteinen maa

Celastrus orbiculatus , japaninkelasköynnös Lehdet pyöreähköt, vaaleanvihreät, syysasu voimakkaan keltainen. Kesäkuussa avautuvat pienet kellanvihreät kukat jäävät lehtien alle, emiyksilöissä syksyllä keltaiset marjat, joissa punaiset siemenet. Kaksikotinen, toisinaan hede- ja emikukkia samassakin yksilössä.  Kelasköynnös on terve, helppohoitoinen, nopeakasvuinen ja rehevä köynnös. Sitä ei kannata päästää kietoutumaan hentojen pensaiden tai pikkupuiden ympärille, sillä se kasvaa tuen ympärille tiukasti. Haittaa ei ole isolle paljasrunkoiselle männylle, jota kelasköynnös voi kiertää runkoa ylös jopa 8 metrin korkeuteen. Ei tarvitse useinkaan leikkausta, mutta kestää alasleikkauksen (lepotilassa, lehdettömänä aikana). Viihtyy varmasti Etelä-Suomessa, mutta on saatu Oulun korkeudellakin menestymään. Pohjoisessa paleltuu kylminä talvina, mutta uudet versot nousevat maan alta. vyöhykkeet I-IV (V) korkeus 4-8 m, leveys 2 m, aurinkoisesta-puolivarjoiseen, kalkittu keski- tai runsasravinteinen, tuore maa

Clematis alpina alppikärhö   Kukat kellomaiset, nuokkuvat, siniset ja valkoheteiset. Kapeita, terälehden kaltaisia kehälehtiä on 4 kpl. Kukkii alkukesällä. Erittäin kestävä peruskärhö, joka menestyy Oulun tienoilla saakka ilman talvisuojausta, vyöhykkeet I-V (VI) korkeus 3-4 m, leveys 1 m, puolivarjoinen, tuore, keskiravinteinen, runsashumuksinen maa

Clematis tangutica, kiinankeltakärhö Runsain kukinta Etelä-Suomessa kesä-heinäkuulla, mutta lyhyen tauon jälkeen nuppuja avautuu myöhäiseen syksyyn. Kellomainen kukka, jonka väri vaihtelee punertavankeltaisesta sitruunankeltaiseen. Laji viihtyy kuivahkoillakin paikoilla. Kasvuunlähtö keväällä hidasta, Menestyy Pohjois-Suomessakin, mutta ei ole niin kestävä kuin alppi- ja siperiankärhö etenkään taimivaiheessa. vyöhykkeet I-V, korkeus 3-5 m, leveys 2 m, aurinkoinen-puolivarjoinen, kuiva-tuore, runsasravinteinen, runsas humuksinen ja runsaskalkkinen maa

Clematis Jackmannii, jalokärhö. Saman kesän versoihin puhkeavat kukat ovat suuret, siniset, kukkii heinäkuun lopulta myöhäissyksyyn. Kasvaa 2-4 m korkuiseksi.vyöhykkeet  I-III

Jalokärhöjen istutus Noin 60 cm syvyisen ja levyisen istutuskuopan pohjalle voidaan laittaa kourallinen fosforilannoitetta tai palanutta karjanlantaa, kuoppa täytetään peruskalkitulla ja -lannoitetulla mullalla. Taimi istutetaan niin syvään, että juuripaakun pinta tulee15-20 maanpinnan alle, siten alimmat silmuparit jäävät kostean mullan alle ja kasvattavat sieltä uusia versoja. Pintaan varsien ympärille laitetaan hiekkaa ehkäisemään lakastumistautia. Pinta muotoillaan siten, ettei vesi jää seisomaan tyvelle. Juuriston tulisi pysyä viileänä, minkä vuoksi jalokärhön eteen istutetaan pieniä pensaita tai perennoja. Kärhöt eivät pidä kuivuudesta mutteivat myöskään märkyydestä, eivätkä etenkään jäästä.

Taimi kannattaa leikata istutuksen jälkeen 30 cm korkeudelta mullasta, niin että siihen jää 2-3 silmuparia, näin kärhö haarautuu ja kasvattaa paremman juuriston. Vaikka kasvi ei leikkauksen takia kuki ensimmäisenä kesänä, talvehtii se varmemmin ja kukkii seuraavina vuosina enemmän. Jalokärhöjä kastellaan ja lannoitetaan koko kasvukauden ajan, jotta ne jaksavat kasvattaa paljon lehtimassaa ja sitten kukkia. 

Syksyllä ja talvella on jalokärhöt suojattava märkyydeltä. Kasvit leikataan noin 15 cm korkuudelta ja tyvelle kasataan multaa kumpareeksi, jotta vesi valuu pois, leikkaus ajoittuu Etelä-Suomessa lokakuuhun. Lopuksi alueelle laitetaan muovi tai tervapaperi, joka estää jään muodostumisen juurenkaulan päälle. Peitto poistetaan keväällä ennen kuin versot ehtivät kasvaa mullan pintaan.

Jalokärhöt vaativat menestyäkseen runsaasti valoa sekä tasaisen hikevän, kalkitun ja salaojitetun kasvualustan. Talvehtivat väliin oikullisesti ja toisinaan saattavat levätä kolmekin vuotta maan alla, mutta mitä vanhemmiksi tulevat, sen varmemmin talvehtivat, menestyvät ja kukkivat.

Clematis Nelly Moser jalokärhö Vaalenpunaiset, punaraitaiset kukat. I-III HUOM Katso istutus ja hoito Jackmanniin kohdalta

Clematis The President jalokärhö Tummansiniset suuret kukat. I-III (IV) HUOM Katso istutus ja hoito Jacmanniin kohdalta

Clematis Ville de Lyon jalokärhö Pienehköt karmiininpunaiset kukat. I-III(IV) HUOM Katso istutus ja hoito Jackmanniin kohdalta

Humulus lupulus, humala Ruohomaiset varret kiertyvät tehokkaasti ristikoiden, tukien, narujen ja salkojen ympärille. Ehtii kesän aikana jopa 4-5 metrin korkeuteen, kasvattaa joka kesä uudet versot, kuihtuu talveksi. Lehdet leveät ja karkeat, tummanvihreät etenkin varjossa. Liian aurinkoisessa paikassa altis härmälle, kirvoille, vihannespunkeille ja humalayökkösen toukille. Paras kasvupaikka osittain varjoinen, runsasmultainen lehtimetsä tai kosteikko. Kasvaa myös luonnossa, levisi jo keskiajalla, kun talojen tuli kasvattaa humalaa oluen mausteeksi ruotusotilaiden tarpeisiin.

Viljeltävät kasvit ovat emikasveja, jotka kukkivat elokuussa, käpymäisiä tähkiä käytetään oluen ja siman maustamiseen. Luonnossa esiintyy hedekasveja, jotka tunnistaa leveistä röyhykukinnoista. Jos viljeltävää humalaa halutaan käyttää hyödyksi, lähistöllä ei saa olla hedekasveja, ettei emikävyt pölyynny käyttökelvottomiksi. korkeus 4-5m, leveys 1,5 m, aurinkoisesta-varjoiseen, tuore-kostea, runsasravinteinen maa, vyöhykkeet I-VII